Версия для слабовидящих
Полезные ссылки

«Ičein polhe»

Minun mel’he himo tuli
Starinoita ičein polhe.
Olen mina Marja-neižne
Mitrihižen sugus sündnu.

Tatan, maman polišpäi
Olen mina vepsläine.
Minun jured oma täs
Meiden vanhan vepsän mas.

Sündnu  olen čomas sijas,
Kalages, mi kaikid armhemb.
Meiden pen’ no čoma külä
Täga kaik om minei sula!

Kalag’, Kalag’ – Vepsän ma
Mina sindai armastan.
Eilä küläd paremba,
Sina oled Kodima!

Olen kaznu čomas kanzas
Tatoi, mamoi, sizar’, mina.
Vaiše pigai lendab aig,
Eläm eriži jo kaik.

Nügüd’ minai ičein kanz om:
Mužik, mina, tütär, poig.
Mina kaiken pidan meles,
Kanz om kaikid kal’hemb elos.

Mužik lujas vahv da vägev,
Kuti kiven taga olen,
Kodid möto abutab,
Lujas meid hän armastab.

Ira-tütär meiden armaz
Nügüd’ 3-vozne om,
Penikaine meiden tähtaz,
Lujas armastam mö händast.

Poig-Art’omka – hüvä prihä,
Hänele om jo 2 vot.
Armhad sured sinižsil’mäd
Lujas armastam mö sindai.

Openzimoi Kalag’-školas
Jäl’ges üläopištos,
Tulin tagaz Kodimale
Minun armhan vepsan male.

Völ, konz lapsen olin, tezin,
Miše linnen opendajan.
Nügüd’ radan kahca vot jo,
Lujas radon navedim mä.

Lapsid mina navedin,
Vepsän kel’he opendan,
Runoid, pajoid pajatam,
Ajän ut mö tedištam.

Vanhoid veroid kaičem,
Maman kelel  pagižem.
Pajatam da kargaidam,
Hüvin aigan mänetam!

Äiden rahvahiden keskes
Taht om kulda vepsän kel’t,
Tahtoin uskta – tuleb aig,
Linneb paremb ümbri kaik…

Venäkel’ om minei sel’ged.
Kal’hemb, lähemb – vepsän kel’.
Sikš ku keles nägen mä
Penen armhan Kodiman.

Kalag’-škol om pen’, no čoma
Škol kut škol, kut äjäd toižed,
Vaiše sigä, kuti kodiš,
Kaik mö heimolaižed olem,
Toine tošt’ mö navedim,
Kaikuččele abutam,
Hüvid lapsid opendam,
Ičein školan armastam.

Naku starinan-ki lop,
Spasib kaikile mä sanun,
Kaikid opendajid kitän.
Ozakahad, tervhed olgat,
Olgha rad tob vaiše hüväd,
Nägemoi mä sanun lopuks,
Naku, minai neciš kaik.

Наверх